Kirjoituksia

Viime aikoina peruskoulu on ollut useamman julkisen keskustelun aiheena. Keskustelua on käyty Pisa-tulosten laskusta, opettajien jaksamisesta ja työrauhaongelmista sekä viimeisimpänä Ylen koulukoneesta, jonka avulla pystytään tutkimaan eri koulujen sosioekonomista taustaa ja muun muassa S2-oppilaiden määrää.

Paljon huomiota saa tarina siitä, että koulu on pilalla ja “pelkkää pöhinää tilalla”. Median sensaatiohakuisuuteen kuuluu kärjistäminen ja klikkiotsikointi, mutta mikä on koulun todellisuus kaiken tämän kohun takana?

Pisa-tutkimuksissa havaittu “romahdus” on todellisuudessa 0,5–1,3 prosentin luokkaa. Peruskoulu on edelleen yksi maailman parhaimmista kouluista, eikä mikään itseohjautuvuuteen nojaava pöhinäkonttori. Ne, jotka tämän vastaista tarinaa levittävät, ovat todennäköisesti astuneet kouluun viimeksi omassa nuoruudessaan. Peruskoulussa on tutkitusti esimerkiksi Viroon nähden "opettajavetoista" opetusta suurin piirtein saman verran, karkeasti noin neljä viidesosaa opetuksen ajasta.

SE, MISSÄ peruskoululla on oikeasti haasteita, on rahoituksen taso verrattuna muihin Pohjoismaihin sekä taustaltaan vieraskielisten S2-oppilaiden oppimistulosten heikompi taso. Tämä ei ole vieraskielisten vika, vaan ilmiö kytkeytyy vahvasti alueelliseen eriytymiseen. Itse lisäisin tähän joukkoon vielä tekemällä oppimiseen käytetyn ajan laskun, joka on syönyt erityisesti poikien motivaatiota.

Perusopetuksen resurssit ovat se keino, jolla luokkaan saadaan työrauha, oppimiseen tukea ja kouluun enemmän nuoria tukevia ja kuuntelevia ammattilaisia. Riittävästi resursoitu koulu on oppilaalle innostava, kannustava ja turvallinen koulu.

TARVITAAN myös suomen kielen opiskeluun kokonaisvaltainen S2-kehittämisohjelma, jotta kunnat eivät yksin paini tämän haasteen kanssa. Parhaiten vieraskielinen oppii suomen tai ruotsin, kun on päivittäin tekemisissä kotimaista kieltä puhuvien kanssa.

Tämä vaatisi myös koulupiirien uudelleenorganisointia ja muutoksia kaavoitukseen, sillä haaste ei ole vain maahanmuutto vaan alueiden eriytyminen. On älyllisesti epärehellistä kuvitella, että "postimerkki takapuoleen ja rajat kiinni" -ratkaisu toimisi, sillä todellisuutta ei voi muuttaa toiveajattelulla. Pikavoittoja ei ole jaossa.

SUOMESSA on ihmisiä, joiden perheen tulotaso on matala tai perheessä on muita sosiaalisia ongelmia, ihmisiä joiden kotikieli ei ole suomi tai ruotsi ja silti Suomen tulee kouluttaa heidät kaikki mahdollisimman hyvin yhteiskunnan jäseniksi. Pienellä maalla ei ole varaa hukata yhtään lahjakkuutta.

Panostusta pitää vaatia myös oppilailta itseltään. Koulu on lapsen "työ" ja työntekoon tulee opettaa ja kannustaa. Yksilöllä pitää olla halua menestyä koulussa ja saavuttaa omat unelmansa Suomessa. Tätä halua tulee vaalia ja kasvattaa, ei mitätöidä.

Haluan, että Suomi tarjoaa jatkossakin mahdollisuuksien tasa-arvon kaikille, riippumatta ihmisen taustasta, asuinpaikasta tai tulotasosta. Näin jokainen voi itse vaikuttaa elämäänsä. Parhaiten tämä toteutuu, kun pidämme huolen valtakunnallisesti tasa-arvoisesta ja reilusta koulutuksesta.

Asuin vuodet 2008 - 2012 Raumalla ja tänä aikana kävi selväksi, että Rauman OKL on erottamaton osa Raumaa. Opiskeluaika Raumalla jäi lämpimästi mieleen ja entisenä raumalaisena luin surullisena yliopiston muutosehdotuksesta, että OKLn toiminnot siirrettäisiin Turkuun ja KS-koulutusohjelma mahdollisesti lopetettaisiin kokonaan.

Käsityökasvatuksen tutkinto-ohjelman mahdollinen lakkauttaminen on suuren tason strateginen epäonnistuminen. Rauma oli johtava teknisen työn opettajien kouluttaja 2000-luvun alussa. Ainoa paikka, josta sai teknisen työn aineenopettajan pätevyyden pääaineena. Itse hain Raumalle opiskelemaan juuri tästä syystä. Mutta, vanhoilla meriiteillä ei pärjätä.

Viimeisen 20 vuoden aikana Rauman OKL on itse ajanut yhtenäisen käsityön kautta toistuvasti teknisen työn osaamista alas. Tutkijat ja osa yliopiston henkilökunnan jäsenistä, Aineenopettajajärjestö Teknisten aineiden opettajat - TAO r.y. sekä yksityiset henkilöt ovat herätelleet keskustelua ja useasti varoittaneet teknisen työn alasajon seurauksista. Keskustelua ei ole haluttu käydä, eikä suuntaa muuttaa.

Viime vuosina Raumalta on siirtynyt Helsingin yliopiston palvelukseen useampi teknisen työn taustainen tohtori. Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot ovat haastaneet Rauman aseman käsityön aineenopettajan koulutuksen lippulaivana. Nykyään Rauma on vain yksi monen osaajan joukossa, eikä erotu kilpailijoistaan millään osa-alueella. 

Näiden 20v aikana tehdyillä ratkaisuilla on menetetty se ainoa strateginen kilpailuetu, joka selkeästi erotti Rauman ja Turun OKLn.

Teknisen työn taidot ovat Suomen osaamisen kannalta kriittisiä. Tekniikan ja materiaalin ymmärrys, teknologinen lukutaito sekä soveltava osaaminen eivät ole turhia menneisyyden taitoja, vaan taitoja joilla modernissa maailmassa pärjätään.

Toivottavasti näistä taidoista pidetään perusopetuksessa huolta ja seuraavassa tuntijaossa ehdotetaan oman oppiaineen asemaa tekniselle työlle ja teknologialle (TTT).  Näin nostetaan oppilaiden osaamista ja huolehditaan siitä, että joka ikäluokasta, niin tytöt kuin pojat, saavat oivalluksia ja onnistumisia käytännön tekniikan opiskelusta.

Se, valmistuuko Raumalta näitä teknisen työn ja teknologian aineenopettajia, jää nähtäväksi. Toivottavasti näin on!

Opettajana ja urheiluihmisenä oli hieno seurata Koululiikuntaliiton jalkapalloturnausta keskiviikkona 9.10. Karhuhallissa. Karhuhalliin oli kokoontunut ympäri Satakuntaa alakoululaisia tyttöjä ja poikia kilpailemaan koulujenvälisestä jalkapallomestaruudesta. Omat oppilaani Ulvilasta olivat myös mukana.

Porilaisena isänä totesin, että harmillisesti Porin oppilaat ja koulut ovat tässä asiassa eriarvoisessa asemassa. Käsittääkseni kilpailuihin osallistuminen on nyt koulun omasta päätöksestä kiinni. Koulut joutuvat itse kustantamaan mahdolliset matkakulut, joita kauempaakin osallistuessa toki muodostuu linja-autokyytien muodossa. Osa kouluista pääsee kilpailupaikoille, kuten Karhuhalliin, helposti pyörillä, osa ei.

Ymmärrän rehtoreiden ja opettajien päätöstä olla osallistumatta, sillä nykyisessä taloustilanteessa koulujen budjetit ovat jo valmiiksi tiukat. Urheilukilpailuihin osallistumisen matkakuluja ei yksinkertaisesti voida yksittäisen koulun talousraamista maksaa. Pori, Satakunnan suurimpana kaupunkina, on merkittävässä asemassa koko Koululiikuntaliiton kilpailutoiminnan jatkon kannalta. Tästä saimme syksyllä lehdestä lukea. Toivottavasti kaupunki tulee jatkossa asiassa vastaan ja tukee omien arvojensa mukaisesti lasten ja nuorten asemaa.

Opettajana toki ymmärrän, että kilpailutoiminta ei ole koulun ydintoimintaa eikä opetussuunnitelmassa siihen erityisesti ole painotusta. Tosiasia kuitenkin on, että urheilu ja liikunta lisäävät oppilaiden hyvinvointia. Lisäksi on hyvä muistaa, että joillekin oppilaille kilpaurheilu on erityisesti se tapa, jolla voi osoittaa omaa osaamista koulussa ja luoda positiivisia koulukokemuksia. 

Toivottavasti Porin nykyinen linja ei uhkaa koulujenvälisen kilpailutoiminnan jatkuvuutta. Eikö kouluun kuulukin yhteisöllisyys, parhaansa yrittäminen, toisten kannustaminen sekä ilojen ja pettymysten kohtaaminen yhdessä?

Pekka Pihola ja Kirsi Siira peräänkuuluttivat kirjoituksessaan (HS 19.7.2022) robotiikan ja ohjelmoinnin opetukselle kunnon resursseja ja asemaa osana opetussuunnitelmaa.

Jaan heidän huolensa siitä, tarjoaako perusopetus riittävät tiedot ja taidot pärjätä alati teknistyvässä maailmassa. Opetuksen tulee antaa pohjatiedot luonnontieteiden ja matematiikan perusteista. Vielä tärkeämpi on kyky soveltaa ja käyttää opittuja tietoja itsenäisesti ja uutta luoden. Tämä on myös robotiikan ja ohjelmoinnin opetuksen ydintä.

Teknisen työn luokassa yhdistyvät luonnontieteellisen tiedon soveltaminen ja tekemällä oppiminen esim. hitsaamisessa. Ohjelmoinnin käsitteitä käytetään mm. laserleikkauksessa. Ei siis ole sattumaa, että Robotiikka ja tiedekasvatus ry.n pyörittämään Lego FLL-kilpailun  oppilaiden joukkueiden valmentajiksi on valikoitunut huomattavan moni teknisen työn opettaja.

Valitettavasti teknisen työn opetusta on viime vuosina rajusti karsittu ja sen opetus yhdistetty käsityö-oppiaineen alle. Samaan aikaan tekniikan alalla on käynnissä suuri teknologinen murros ja teollisuudessa on tarve osaavalle työvoimalle. Muutosta ovat kritisoineet monet tahot.

Teknisten aineiden opettajat - TAO r.y. esittää perusopetukseen uutta oppiainetta; Tekninen työ ja teknologia. Tämän oppiaineen sisällöt olisivat luontaisesti teknisen työn sisältöjä ja niihin yhdistettynä robotiikan ja ohjelmoinnin opetusta. Jo nyt suurin osa ohjelmoinnin soveltavasta opetuksesta on osa teknisen työn sisältöjä, joten muutos vahvistaisi huomattavasti myös robotiikan ja ohjelmoinnin opetusta.

Perusopetuksen yksi haaste on eriytyminen ja pirstaloituminen, joka mainittiin myös Piholan ja Siiran kirjoituksessa. Meillä ei ole varaa päästää teknisen työn opetusta lipumaan yksittäisten opettajien ja oppilaiden innostuksen tai kerhotoiminnan varaan, vaan opetuksen laatu valtakunnallisesti tulee turvata. Se onnistuu parhaiten perustamalla Tekninen työ ja teknologia -oppiaine.

Tervehdys uudelta hallituksen puheenjohtajalta! Olen Joonas Ryynänen ja aloitin Prizztech Oy:n hallituksen puheenjohtajana keväällä. Päivätyössä olen teknisen työn- ja luokanopettajana Ulvilassa ja toimin myös sivutoimisena yrittäjänä. Tekniikka, teknologia ja elinkeinopolitiikka ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten olen kiitollinen ja innoissani tästä näköalapaikasta Satakunnan yrityselämään.

Yhteistyö Prizztechin kanssa on alkanut hyvin ja olen päässyt tutustumaan monipuolisesti Prizzin toimintaan, toimintaympäristöön ja henkilöstöön. On ollut hienoa huomata, että Prizztechillä on todella  monipuolinen ja merkittävä rooli Satakunnan elinkeinoelämän taustavaikuttajana.

Henkilökunta Prizztechissä on todella asiantuntevaa ja omistautunutta. Olen tavannut kesän aikana useita oman alansa huippuja, jotka ovat kertoneet työstään Prizztechissä. Prizztechin tulokset kertovat myös samaa, kohtuullisen pienellä henkilömäärällä saadaan aikaiseksi suuria asioita. Hienoa myös huomata, että Prizztechin asiantuntijuus on saanut tunnustusta kansallisesti ja jopa Euroopan tasolla.

Koronan ja Venäjän aloittamaan hyökkäyssodan varjossa Satakunnan ja Suomen tulevaisuus näyttää osin haasteelliselta. Haasteissa voi onneksi myös nähdä mahdollisuuksia menestyä ja kehittyä. Satakunnan merkitys Suomen viennille on kokoaan huomattavasti suurempi ja täällä sijaitsee Euroopan mittakaavassa merkittävää osaamista ja monipuolinen teollisuuden yrityskeskittymä. Lisäksi alueen logistiikka on kunnossa. Tarvetta on vain saada investoinnit kohtaamaan paikallinen tarjonta - siinä Prizztech auttaa!

Suuren yleisön tietouteen tulisi saattaa entistä paremmin Prizztechin merkitys Satakunnan elinkeinoelämälle. Prizztechin kautta luodaan uusia mahdollisuuksia, uusia yrityksiä ja käynnistellään kokonaan uusia teollisuudenaloja. Yksi esimerkki Prizztechin merkityksestä on Robocoast-konsortion menestyminen. Robocoast EDIH:n kautta toteutettavalla teollisuuden modernisoinnilla ja digitalisaatiolla on huomattava merkitys Satakunnan ja Suomen yritysten globaalille kilpailukyvylle. Hankkeen vetovastuun saaminen Prizztechiin varmasti tuo myös uusia mahdollisuuksia edistää Satakunnan teollisuuden asiaa ja nostaa Satakunnan merkitystä yhtenä Suomena johtavista teollisuusmaakunnista.

Prizztech Oy on koko Satakunnan yhteinen kehittäjä ja edistäjä. Elinkeinoelämän kerrannaisvaikutukset eivät koskaan jää pelkästään oman kunnan sisälle, vaan säteilevät aina myös muihin kuntiin. Prizztechin menestyksen salaisuus on yhteistyössä ja toisten auttamisessa. Menestyksen resepti ja oivallus on yksinkertainen - muistaa, että yhteistyöllä toteutetaan suurempia unelmia. Prizztech Oy toimii koko Satakunnan kehitys mielessä, satakuntalaisen yrittäjyyden, teollisuuden ja innovaatioiden puolesta. Kun elinkeinoelämä voi hyvin, alueen kunnat voivat hyvin!

Joonas Ryynänen

Prizztech Oy,

hallituksen puheenjohtaja

Tuleva talvi pelottaa ja jopa suututtaa. Se, mikä ennen on ollut itsestäänselvyys, saattaa kohta olla kallista luksusta. Sähkön hinta vaikuttaa meihin kaikkiin. Aivan erityisesti heihin, joiden sähköön perustuva lämmityslasku saattaa kohota huomattavasti. 

Yksittäisten kovien sähkölaskujen kompensonti on ensimmäinen askel autettaessa kansalaisia ja siihen meillä on onneksi yhtenäinen poliittinen tahto. Onko meillä kuitenkaan kykyä nähdä tulevan talven haasteet jopa vahvuuksina ja kasvun mahdollistajina?

Kyllä, energian hinta tulee nousemaan ja se saattaa aiheuttaa ongelmia. Muutos on silti väistämätön, vanhaan fossiilisten polttoaineiden tuottamaan energiaan ei ole samassa mittakaavassa paluuta. Tarvitseeko muutoksen vuoksi pillastua? Tarjoaako panikointi ratkaisuja vai pahentaako se ongelmia tulevaisuudessa?

Katse kohti tulevaa. Talven jälkeen koittaa kevät ja Suomella on historiallinen mahdollisuus hyödyntää tämä energiateknologinen murros. Suomella maailmamittakaavassa huomattavia kilpailuvaltti ja - osaavaa työvoimaa, teknologista kykyä, viileää jäähdytysvettä ja infrastruktuuri kunnossa.

Mahdollisuuksia on monia. Voimme panostaa esimerkiksi turvallisiin pienydinreaktoreihin. VTT ja LUT ovat pitkään tutkineet SMR-tyyppisten pienreaktoreiden käyttömahdollisuuksia lämmön- ja sähköntuotannossa. Maailmalla ensimmäiset prototyypit alkavat olla kokeilussa. Suomi ja erityisesti ydinvoimaosaamisesta tunnettu Satakunta voisivat ottaa koppia ja panostaa tähän vähä-hiilidioksidipäästöiseen teknologiaan tukemalla tutkimusta ja helpottamalla lainsäädäntöä.

Ydinvoima sekä uusiutuvat ja joustavat energiaratkaisut, mm aurinkopaneelit, tuulivoima ja erilaiset lämpöpumput ovat pelastus, joka on jo ovella. Tähän kun lisätään vaihtelevan energiantuotannon varastointikyvyn kehitys, olemme päässeet kestävästi ja taloudellisesti irti fossiilisesta energiantuotannosta.

Nyt tarvitsee vain kestää hetki epävarmuutta ja samalla uskaltaa ottaa piikkipaikka uuden energian aikakaudelle. Pystymme siihen vain, jos meillä on rohkeutta ja tahtoa. Nyt pitää näyttää Putinille häivähdys siitä kuuluisasta talvisodan hengestä!

Politiikan seuraamisesta ja vaikuttamistyöstä on tullut entistä hankalampaa. Entistä enemmän näkyvyyttä saavat kohut, kärjistäminen ja kieroilu. Asiasisältö on valitettavasti painunut taka-alalle.

Vallan vahtikoiran tehtävä on vahtia valtaapitävien toimia. Nykyisin kiireellisesti hutaistut tulkinnat ja klikkiotsikoiden kautta luodut mielikuvat jäävät elämään ja rapauttavat uskoa mediaan. Surullinen esimerkki tästä on tanssivideolla vilahtavan puhelimen heijastuksen hätäinen tulkitseminen jauheviivaksi.

Median kautta lyödyt leimat voivat valitettavasti olla pitkäaikaisia. Ymmärrän, että julkisuuden henkilöllä, kuten pääministeri Sanna Marinilla, ei ole vahvaa yksityisyyden suojaa, mutta huumausaineepäilyjen jatkuva pyörittely tuntuu jo melkoisen tarkoitushakuiselta. Demokratia tarvitsee riippumatonta valvontaa, joka perustuu tutkivaan ja laadukkaaseen journalismiin, eikä hätäisiin tulkintoihin ja nettirollien meemien toistamiseen.

Ongelmien kärjistäminen ja suoranainen kieroilu on myös kasvattanut suosiotaan. Sosiaalisen median kentillä opitut kärjistävät toimintatavat tuodaan nyt osaksi julkista poliittista keskustelua. Ongelmia paisutetaan ja kärjistetään luomalla vastakkainasettelua myös sinne missä sitä ei ole. Samalla luodaan kauhukuvia tulevaisuudesta ilman ensimmäistäkään ratkaisuehdotusta. Ovatko keskustelussa vain tykkäykset ja kohut merkityksellisiä, eikö tehdyllä työllä ole arvoa?

Asiapitoinen ja faktoihin perustuva keskustelu tuntuu kadonneen. Haasteet tulee tunnistaa ja niihin löytää yhteistyössä parhaat mahdolliset ratkaisuehdotukset.

Esimerkkinä käyköön viimeaikainen keskustelu työllisyysasteesta. Työllisyysastetta on pitkään vaadittu nostettavaksi Pohjoismaiden tasolle ja nyt sinne on päästy. Kappas vain, työllisyysaste ei enää kuvaa todellisuutta ja työtuntien määrä olisikin pätevämpi mittari.

Kuitenkin, työtuntien määrää verratessa olemme Pohjoismaiden verrokkien tasolla, Norjaa ja Tanskaa edellä. Olisiko aika todeta, että työn tuottavuus kasvaa modernissa yhteiskunnassa muualla kuin työtunneissa, osaamisessa, innovaatioissa ja työn tehokkuudessa.

Medialla ja poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka. Toivottavasti asiakysymykset ja ratkaisuehdotukset nousevat enemmän esille, sillä Suomi ansaitsee parempaa.

Auktoriteettiasemassa olevien ihmisten sanomiset ja kehoitukset otetaan eri tavalla huomioon, eikä esimerkiksi opetustyöhön kuulu disinformaation levittäminen. 

Viime aikoina koronarokotteiden aiheuttama pelko on masinoinut erilaisia pelottelukampanjoita erityisesti someen, mutta myös kaduille. Vimeisin tapahtuma oli Cygnaeuksen puistossa perjantaina järjestetty mielenilmaus.

Rokotteilla pelottelevat tahot naamioituvat hyvämaineisten organisaatioiden kaltaisiksi ja poimivat viranomaistiedosta yksittäisiä lauseita, jotka kehystetään omaa agendaa tukeviksi. Lisäksi he korostavat yksittäisten lääkäreiden lausuntoja, vaikka kyseisillä lääkäreillä ei olisi mitään omaa työhistoriaa rokotteiden parissa. Kaikki tämä kuorrutetaan pelkoon vetoavaan viestintään.

Koulujen alku on nyt luonut otollisen ilmapiirin pelottelulle, sillä koronarokotukset alkavat koululaisten osalta nyt syksyllä. Surullinen tapaus Kokemäellä paljastaa raadollisen kuvan siitä pelosta, jota rokotteita vastaan tunnetaan. Auktoriteettiasemassa oleva henkilö lähetti koulun Wilmassa rokotevastaisen viestin koteihin.

Epävarmuus, jopa pelko, rokotteita kohtaan on luonnollista. Kuitenkin koronataudin riskit ylittävät rokotteiden haitat erittäin selkeästi. Siksi koronarokotteita suositellaan maailmanlaajuisesti ja niillä on rokotettu ihmisiä jo yli neljä miljardia kertaa. Annettujen rokoteannosten määrä on jo yli 800 kertaa Suomen väkiluku.

Opettajana tai muussa auktoriteettiasemassa toimiessa pitää pystyä pitämään oma henkilökohtainen arvomaailma erossa asiantuntijaroolista. Opettajan tehtävä ei ole jakaa rokotetietoa Wilmassa. Terveysviranomaiset hoitavat rokotetiedottamisen tutkitun tiedon pohjalta. Opettajana pitää pystyä sitoutumaan tutkittuun tietoon.

Toivottavasti disinformaation levittäminen hiipuu, kun rokotekattavuus nousee ja yhteiskunta alkaa pian pääsemään yli tästä kriisistä.

Aina löytyy toisinajattelijoita, mutta onneksi äänekäs somekuoro ei rokoteasioista päätä. Kansalaisten huoli on hyvä tunnustaa ja suunnata virallista viestintää entistä enemmän disinformaatiota vastaan. Jokainen kansalainenkin voi ottaa vastuuta asiassa. Lievitetään epämääräisiä pelkoja ja luotetaan tutkittuun tietoon.

Pori on Satakunnan maakuntakeskus, jonka ympärille keskittyy iso osa Satakunnan vientiteollisuudesta ja yrityksistä. Valitettavasti Pori on viime aikoina kärsinyt  teollisuuden rakennemuutoksesta ja jopa jäänyt taantuvan imagonsa vangiksi. Rakentavalla elinkeinopolitiikalla Porin kehitykseen voidaan vaikuttaa ja kääntää kehitys positiiviseksi.

Tarvitaan vahvaa yhteistyötä kaupungin ja elinkeinoelämän välillä sekä pitkäjänteisestä ja ennustettavaa elinkeinopolitiikkaa. Poriin tarvitaan investointeja ja uusia yrityksiä. Yrittäjyyden tukeminen ja yritysmyönteisyys ovat mielestäni kaupungin elinkeinopolitiikan keskiössä, ja ne pitää ottaa vahvemmin huomioon päätöksenteossa.

Kaupungin hankintastrategian voisi päivittää entistäkin yritysmyönteisemmäksi PK-yrityksille pilkkomalla hankintoja avoimesti selkeisiin osiin ja seuraamalla selkeillä mittareilla yritysten osallistumista kilpailutuksiin. Aktiivisen seurannan avulla tietoa kertyisi hankintojen sujumisesta ja laadusta myös käynnissä olevista hankinnoista. 

Aktiivisella kaavoituspolitiikalla tulee pyrkiä houkuttelemaan Poriin uutta kestävää teollisuutta ja tukea kasvavia paikallisia PK-yrityksiä. Kaavoituksella ja sen imagolla voimme vaikuttaa investointihalukkuuteen Porissa. 

Länsirannikko ja Porin seutu ovat yksi Suomen merkittävimpiä teknologiateollisuuden keskuksia. Alueelle sijoittuu suuria teknologia-alan vientiyrityksiä, ja SAMK on yksi Suomen johtavista ammattikorkeakouluista.

Jotta SAMK pysyy tasokkaana ammattikorkeakouluna ja paikalliseen teollisuuteen riittää osaavaa työvoimaa, tarvitaan opiskelijoita, jotka jäävät valmistuttuaan Poriin töihin. Porin tulee panostaa perusopetuksessa tekniikan opettamiseen sekä huolehtia, että jatko-opinnoissa kaupunki säilyy houkuttelevana opiskelukaupunkina niin ammatti- kuin korkeamman asteen opinnoissa.

SDP julkaisi keväällä jälleenrakennusohjelman, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa Suomen kehitys nousuun ja vahvistaa Suomen pärjäämisen edellytyksiä. Ohjelman yksi tavoite on luoda Suomesta yrittäjähenkinen valtio, joka edistää uusia innovaatioita poistamalla mm. kasvurahoituksen ja kaavoituksen pullonkauloja.

Yritysmyönteisyys on nyt SDP:ssa nostettu selkeästi esiin, ja on aika toteuttaa sitä politiikkaa käytännössä. Pidetään siis huolta Porin yrityksistä, yritykset pitävät huolta Porista.